Ilta jolloin aurinko laski, ei noussut huominen
Valo juoksi tuonelaan, kylm� haudasta nousi
Uneen kuutamo vaipui, t�hdet taivaalta katosi
kutsu hiljainen tuonelan, jo kutsui el�m��.
Metsien tuulet nostakaa.
Jo henkiin tuo taivas pohjoisen.
On hiljaisuus kaunein ��ni, ��ni kuoleman.
Yksin huutaa tuulet taivaan, Huutaa pimeyteen
Silm� kuoleman katselee, meid�t kaikki valitsee.
Ajan ikuisen pys�ytt��, liekit el�m�n.
Merien aallot kuljettaa.
Jo henkiin tuon maan pohjoisen.
T�m� maa, t�m� taivas ovat syntyneet kaukana pohjolan talvessa
T�m� maa, t�m� taivas eiv�t vaipuneet tuonelaan pohjolan tuiskuissa
T�m� maailma on talven ja j��n.
Syv�t haudat merien, uhrejansa odottaa.
Vaipuu hiljaiseen lepoon, ikuiseen uneen.
Yksin�inen taivas, tyhjyyden maa.
Ajan ikuisen pys�ytt��, liekit el�m�n.
Tuulien kutsut kuljettaa.
��nen tuon hiljaisen kuoleman.
Maailman tuulet kertokaa.
Mist� l�yd�n sen valon p��lle maan.
taivaiden voimat palatkaa.
Kertokaa tarut taivaan maan.
T�m� maa, t�m� taivas ovat syntyneet kaukana pohjolan talvessa
T�m� maa, t�m� taivas eiv�t vaipuneet tuonelaan pohjolan tuiskuissa
T�m� maailma on talven ja j��n.
Maailman tuulet kertoivat.
